Poistin ritilähyllyt taimikasvatuksen jälkeen ja mieheni nikkaroi laatikot mittojen mukaan. Perällä ja ulkopuolella käytin ruukkuina edullisia laastipaljuja. Isompien kasvien juurella kasvoi yrtejä, salaattia ja samettikukkia.

Nyt on ikkunalaudoilla semmoiset reilut neljäkymmentä tomaatintainta. Ja muutama kurkku ja ananaskirsikkaa... Eivät taida ihan kaikki tähän mökkiin mahtua kasvamaan vaikka kuinka sulloisi :) Pientä lisähaastetta kevätkiireisiin tuo lumikuorman tuhojen paikkailu.

Kuvan vasemmassa reunassa pilkistävään lavaan kylvin vappuaattona salaatteja, rucolaa, pinaattia ja persiljaa. Päälle laitoin kolminkertaisen harson. Alimmaksi kerrokseksi levitin keskeneräistä kompostia lämpöä antamaan. Kerrankin olin ajoissa liikkeellä, toivottavasti saan myös aikaista satoa eivätkä siemenet mätäne / kasvit palellu!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Päivitys 6.5.2011:

Googlauksen perusteella kasvihuoneessa viime kesänä tuhojaan tehnyt vihreä toukka on ollut vihannesyökkösen toukka. Ei siis mikään kaunis perhonen edes! Täytyy nyt selvitellä mistä saisi aitomunakiilukaisia, joita voi käyttää torjuntaan mikäli tänä vuonna palaavat. Kasvualustat toki vaihdan, mutta niinhän viime vuonnakin oli uutta tavaraa laatikoissa ja silti jostain tupsahtivat (todennäköisesti ulkoa).

Lämpölavassa rucolat ovat itäneet! Ei siis ainakaan kaikki siemenet mädäntyneet :)

Alkutilanne näytti siis tältä. Kuvan yläreunassa sama omenapuu kuin seuraavissa kuvissa keskellä.

 Viime keväänä lumien sulamisen jälkeen yläpihallamme oli edelleen "perunapelto" odottamassa. Jyrsimellä muokatulla alueella kun oli vaot aivan kuin perunoille tehty! Koska ei kuitenkaan ole pula-aika ja perunoita saa kaupastakin, niin perunan istutuksen sijaan aloitimme tasoittamisen. Ihan käsipelillä, rautaharavaa käyttäen. Siinäpä riittikin vielä puuhaa. Sitten kalkittiin, jyrättiin, kylvettiin ja kasteltiin. Lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen. Kesällä saimme ihailla upeaa nurmea entisen kitukasvuisen rikkaruohopellon sijaan. Onneksi en alussa tajunnut kaiken työn määrää, olisi muuten saattanut jäädä tekemättä. 

Sitten tuli talvi ja peitti ihanuuden alleen. 

Nyt jännitämme kuinka nurmi lähtee uuteen kasvuun. Isot puut varjostavat sen verran, että aika myöhään meillä vasta vihertää. Nyt vapun lämpimillä on hieman jo alkanut orastavaa kasvua näkyä, ihanaa!

Maja talolta päin katsottuna. Se sijaitsee varastorakennuksen takana eli ei onneksi ihan pihan paraatipaikalla. Yläkertaan kiivetään narutikkaita pitkin (ei vielä kiinnitettynä tätä kuvaa otettaessa). Arkkitehtuuri ja rakenneratkaisut ovat muodostuneet aika pitkälti käytettävissä olleen kierrätysmateriaalin mukaan ilman sen kummenmpia suunnitelmia. Mieheni kanssa tätä vuorotellen nikkaroitiin ja se joka teki, sai päättää toteutuksesta.

Maja toiselta puolelta. Lapset ovat jo tehneet omia naruvirityksiä, joilla hinataan tavaroita ylös-alas tai kiivetään itse yläkertaan. Syksyllä istutin tuohon vasemmalle nurkalle villiviinin: ideana olisi, että se joskus verhoilisi rakennusta. Toki toivon myös, että kun saadaan ulkopuoli maalattua, tämä hmmm... mielenkiintoinen WAU-arkitehtuuri hieman "rauhoittuisi"...  

Tässä majan yläkerta sisältä...

...ja alakerta. Ikkunalauta on kauppa-ja ravintolaleikkejä varten.

Kuvan ulkopuolella, sipulien vieressä oli herneiden ja papujen laatikko. Perunalaatikon (heh..) perässä oli vielä laatikko salaateille ja tillille. Ainakin pinaattia ja kaaleja kasvoi myös kasvilavoissa.

Nyt pitäisi tehdä viljelykiertoon perustuva suunnitelma tälle kesälle. Taimia on jo kaikki ikkunalaudat täynnä -ja lisää tulee!

Myös kasvimaan käytävät pitäisi saada vihdoinkin kuntoon, se(kin) jäi vähän vaiheeseen viime kesänä. Kuten kuvasta näkyy:

Kuvassa etualalla lasten omat laatikot, vanhat ikkunan karmit. Kuvassa näkyvät  pikkuhavut ovat "sijaiskodissa", odottaessaan lopullisen sijoituspaikan valmistumista. Mikähän siinäkin on, että ensin pitää ostaa kasvit ja sitten vasta tehdä niille paikat?

• Toinen mieheni äitienpäivälahjaksi nikkaroimista kasvilavoista joutui risan lävistämäksi. Niisk... Poika kyllä kysyttäessä reippaasti tunnusti tekosensa. Ja vahinkohan  tuo toki oli. Keväällä pitää siis miettiä laitetaanko tähän tilalle muovi, kennolevy vai löytyisikö varastosta vielä sopiva ikkuna.

• Osa taimista tulee aina kylvettyä/koulittua/vietyä ulos aivan liian myöhään. Maissit kyllä kasvoivat hienosti, mutta kun syksy painoi päälle, niin eivät ne ennättäneet kypsyä.

• On myös tunnustettava, ettei kasvimaalla kaikki kasva ilman hoitoa ja kastelua. Kaaleista ei tullut mitään. Lantut, nauriin ja punajuuret olivat pieniä tai syötyjä. Mutta esimerkiksi porkkanaa, perunaa, salaattia ja herneitä sen sijaan tuli hyvin.

• Voin myös kertoa, että keijuangervo (kuvassa ympyröitynä) ei selviä ilman kastelua aurinkoisella paikalla ja vahvassa maassa. Siemenestä kasvatetut pikkupetuniat sen sijaan kukkivat upeasti kylmien tuloon asti. Niidenkin kanssa kävi tämä myöhästymiskämmi, olisivatkohan aloittaneet kukinnan joskus elokuussa...

Ja lopuksi vielä muutama iloisempikin yllätys:

Rinteestä pukkasi ihan itsekseen kehäkukkia. Tähän kohtaan olin edellisenä syksynä tyhjentänyt kehäkukkaruukut ;-) Vielä iloisempi yllätys oli kuolleeksi luulemani päärynäpuun uusi tuleminen. Koskaan ei pidä olla liian ripeä "kuolleiden" hävittämisessä. En tosin tiedä, mikä puu sieltä puskee, liekö ollut omajuurinen vai vartettu esim. omenapuuhun. Se jää nähtäväksi, jos elossa selviää jatkossakin.

Ostin viime keväänä Lidlistä Halloween-kurpitsan siemeniä, koska 9-vuotias poikani oli niistä kiinnostunut. Itseasiassa hän olisi halunut erään lehtijutun innottamana kasvattaa jättikurpitsan, mutta kieltäydyin rakentamasta kasvihuonetta kurpitsalle.

No, kävi sitten niin, että koulittuani nämä halloween-kurpitsan, kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimet isompiin ruukkuihin, en jaksanut niitä kovin huolellisesti merkata. Uskoin tunnistavani mikä on mikä. Kantaessani niitä karaisu-vaiheessa sisään-ulos, menivätkin taimet sekaisin. Tämä tosin paljastui vasta loppukesällä...

Ihmettelin kuinka "kurkku" kasvattaa niin valtavia versoja, että ne rönsyilevät pitkin kasvimaan käytäviä:

Sitten kummastelin "kurkkujen" kokoa:

...kunnes tajusin niiden olevan kurpitsoja!

Siemenpussin mukaan niistä piti tulla 4-8 kg painavia. Me saimme yhdestä taimesta kaksi kurpitsaa, toinen painoi reilut 7 kiloa ja toinen reilut 17 kg! Jouduimme ottamaan ne sisälle syksyn viiletessä ja jännitin kuinka ne kypsyvät.

Mutta hyvin ne kypsyivät viileässä eteisessä. Toinen kaiverrettiin alkusyksystä ja toinen sitten halloweeninä. Saimme kurpitsoista myös reilusti sosetta, josta teimme mm. kasvissosekeittoa ja sämpylöitä. Osa soseesta odottaa vieläkin pakastimessa. Tässä pienempi kurpitsa kaiverrettuna:

Parasta tässä oli se, että nämä kasvoivat käytännössä ilman hoitoa. Kaivovesi riitti nippanappa lasten uima-altaaseen, joten kasvimaa jäi vähän oman onnensa nojaan. Myöskään lannoitetta en antanut, mutta multa oli kyllä keväällä vaihdettu ja valmiiksi lannoitettua sekä kalkittua.

Blogiin jätetystä kommentista heränneenä ajattelin vähän päivitellä viimekesäisiä juttuja. Blogi jäi taka-alalle helteen, ulkomaan vieraiden, reissujen ja muiden (teko)syiden takia. Pihalla tehtiin lähinnä yläpihan nurmikon perustuksia ja kasvimaahommia, se mikä jaksettiin. Tavoitteena oli kyllä saada nurmikko valmiiksi siskontytön ristiäisiin heinäkuun alussa, silloin olisi ollut kiva esitellä hienoa uutta nurmea. Vaan kävin sitten ostamassa upean hortensian pihapöydälle, ajatuksena oli ohjata katseet sinnepäin, pois mulloksesta. Silmänkääntötempun onnistumisesta en sitten tiedä. Syksyn tullen yläpiha oli edelleen perunapeltona...

Tältä "nurmikko" näytti ennen urakan alkua.

Sitten tilattiin multaa....

Nurmikon uusiminen oli aika rankkaa: ensin mieheni käänsi maan (about 500 neliömetriä) jyrsimellä. Useassa erässä, koska oli sen verran rankkaa. Sitten haravoitiin kaikki ruoho- ja rikkaruohopaakut ja kuskattiin ne kottareilla alapihan kompostiin. Tässä meillä oli pari apumiestä mukana, mutta hikinen oli urakka silti. Sitten levitettiin multa: käsipelillä lapioitiin ja kottareilla kärrättiin. Seurasi mullan levitys ja tasoitus rautaharavalla. Jonka jälkeen mies taas hurrutteli jyrsimellä, jotta saatiin tämä vahva kompostimulta sekoitettua pohjamaahan. Nyt kuulemma kulki jo jyrsinkin kevyemmin. Onneksi en kuitenkaan joutunut itse puikkoihin! Tähän sitten jäätiin, vaikka haaveiltiinkin syyskosteuden hyödyntämisestä kylvötöissä. Toivottavsti ensi kesänä saamme kuitenkin nauttia työn tuloksista!

Yritän päivitellä muita proggiksia myöhemmin, kunhan löydän kuvia :)

Lopuksi laitan kuitenkin vielä kuvan omalta pihalta kerätystä loppukesän kukkaloistosta.

Tilanne kitkennän jälkeen. Edessä vanhan kuusen kannon kupeessa viime kesänä laittamani Polkat. Uusina laijikkeina on kannosta päin katsottuna viisi Honeyonea, viisi Koronaa ja loput on Polkaa. Köynnöskuusama kuolla kupsahti talven aikana. Ostan uuden, kunhan tulevat alennukseen. Takana näkyy kaadetun koivun kanto ja takaoikealla raparperimaa.

Mansikat paikollaan. Epäilen, että tulivat kuitenkin liian tiheään. Löytämäni ohjeet olivat mm. taimiväli 40 cm / 3 tainta metrille / siksak-paririviin 4-5 tainta metrille. Nämä on nyt vähän siksakissa ja taimiväli on reilut 25 cm.

Nyt vain jännitetään kuka syö marjat...

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisätty 14.1.2011:

Linnuthan ne mansikat vei, kun ei saatu ajoissa verkkoja viriteltyä. Ensi kesäksi taas hommaa: verkkokehikoiden nikkarointi. Mies onneksi lupasi ne tehdä, mutta saa nyt nähdä miten käy...

Loppukesästä mansikkamaa näytti jo tältä:

Etualalla rönsyilee kannon päältä karannut ruusupapu ja kannon kainalosta pukkaa maitohorsmaakin. Syksyllä sain onneksi mansikkamaan perattua ja istutettua rönsytaimia. Kuvan takaosassa harsot suojelevat avomaan kurkkuja syyskesän kylmiltä öiltä. Nyt niiden paikalla on siis mansikan poikaset talvehtimassa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Projekti alkoi siis siitä, että kaivoin rikkaruohojen seasta kaikki löytämäni vanhat perennat evakkoon. Sitten poistin vanhan maan ja nypin siitä kaikki rikkaruohot ja niiden juuret pois ja käytin maan täytemaana muualla. Sitten tein uudet reunukset ja kärräsin paikalle uutta multaa. Tämän jälkeen pääsin vasta istutushommiin. Eikä aikaa mennyt kuin vuosi!

Tässä työvaiheita. Ja nyt näyttää tältä, autiota kuin aavikolla:

Näistä kuvista on jo muutoksia tullut. Eikä ole valmistumisesta vielä viikkoakaan. Lisäsin vielä toisen pionin ja toista laakasinikatajaa siirsin. Reunuksena kasvaa karpaattienkelloa, sitä on siemenestä tulossa lisää. Nämäkin on itsekasvatettuja. Valkoisen sammalleimun ja karpaatienkellojen väliin laitan täksi kesäksi pikkupetunioita. Sinikartiokatajan ja mainittujen laakakatajien ja pionien (vaaleanpunainen ja tumman punainen) lisäksi penkissä on erilaisia akileijoja ja rinteeseen päin mennessä verikurjenpolvia sekä katajan takana vähän kevätpikkusydäntä. Laitoin myös harjaneilikan ja maariankellon siemeniä. Koska olen laiska kastelemaan, voipi olla, että niille käy huonosti.

Tässä renkaiden alustaa. Jossain vaiheessa tämänkin talon asukkailla on ollut tapana hävittää jätteet kaivamalla ne maahan. Rankaiden alta olen jo kaivanut lähes jätesäkillisen roskaa: maalipurkin kansia, lasipulloja, vanukaspurkkeja, muovipusseja, superlonia, kangasta ja kaikkea muuta mahdollista. Käsittämätöntä! Ärsyttävimpiä ovat hapertuneet tavarat, jotka hajoavat kaivettaessa ja ne pitää nyppiä pala kerrallaan.

Siirrettävää hiekaa ei onneksi ole ihan mahdottomasti.

Siis kunhan sade lakkaa,

• kaivan renkaiden alta vielä loput roskat pois, myllään maan ja roudaan hiekan kottikärryillä paikalleen.
• kitken ja käännän kasvimaalaatikot, joihin toivon saavani lisää multaa ja pääsen kylvämään sekä istuttelemaan.
• kaivan vielä loput mullat grillin takana sijaitsevasta kukkapenkistä ja toivon saavani siihen uutta multaa ja pääsen istuttelemaan kasveja
• toivon saavani vihdoin ostamani havut maahan, kunhan siirrän ensin yhden lautapinon niiden tieltä.
• ryhdyn vihdoin pilkkomaan kevättalvella kaadettuja kolmea puuta. Kunhan mies virittää klapikoneen valmiiksi.

Muun muassa.

Monet projektit ovat varsinaisia ketjureaktioita: siirrät ensin jotain pois jonkun muun tieltä, kaivat, muokkaat, kitket. Istutat, kunhan saat multaa. Tai saat jonkun kaivamaan riittävän suuren kuopan. Tai apua painavien kivien, kalusteiden tai kinkkisten nikkarointien kanssa. Voi kun voisikin vain idoida...