Lueskelin eilen illalla puutarhakirjoja ja eräässä mainostettiin maariankellojen olevan eräitä kauneimpia kaksivuotisia puutarhakukkiamme. Niinpä ajattelin niitä omalle pihallekin hankkia. Ja kas kummaa, mitä löytyikään hetken telakalla olleesta käsilaukustani tänä aamuna:

Olin siis unohtanut nämä taannoiset siemenostokseni. Onkohan niitä jo liikaa? Muut kylvökseni voivat hyvin ja huonosti: molemmat tarharistikit ovat itäneet, karpaattienkellot ja kiinan ritarinkannukset eivät (vielä?). Karpaattienkellojen kanssa käyn jatkuvaa taistelua, keväällä jo itivät, mutta kouliessa kuolivat jok'ikinen. Viime vuotisista selviytyi kukkimaan asti vain murto-osa. Alla esimerkkiä onnituneesta, vaikka sanoisinkin värin olevan luonnossa enemmänkin liilaan vivahtava kuin kuvassa näkyvä taivaansininen.

Lopuksi vielä sadepäivän iloksi kuva kukiintaansa aloittelevasta Jackmanii-kärhöstä.