Kaikki ei aina mene niinku Strömsössä...

• Toinen mieheni äitienpäivälahjaksi nikkaroimista kasvilavoista joutui risan lävistämäksi. Niisk... Poika kyllä kysyttäessä reippaasti tunnusti tekosensa. Ja vahinkohan  tuo toki oli. Keväällä pitää siis miettiä laitetaanko tähän tilalle muovi, kennolevy vai löytyisikö varastosta vielä sopiva ikkuna.

 

• Osa taimista tulee aina kylvettyä/koulittua/vietyä ulos aivan liian myöhään. Maissit kyllä kasvoivat hienosti, mutta kun syksy painoi päälle, niin eivät ne ennättäneet kypsyä.

 

 

• On myös tunnustettava, ettei kasvimaalla kaikki kasva ilman hoitoa ja kastelua. Kaaleista ei tullut mitään. Lantut, nauriin ja punajuuret olivat pieniä tai syötyjä. Mutta esimerkiksi porkkanaa, perunaa, salaattia ja herneitä sen sijaan tuli hyvin.

 

• Voin myös kertoa, että keijuangervo (kuvassa ympyröitynä) ei selviä ilman kastelua aurinkoisella paikalla ja vahvassa maassa. Siemenestä kasvatetut pikkupetuniat sen sijaan kukkivat upeasti kylmien tuloon asti. Niidenkin kanssa kävi tämä myöhästymiskämmi, olisivatkohan aloittaneet kukinnan joskus elokuussa...

 

Ja lopuksi vielä muutama iloisempikin yllätys:

Rinteestä pukkasi ihan itsekseen kehäkukkia. Tähän kohtaan olin edellisenä syksynä tyhjentänyt kehäkukkaruukut ;-) Vielä iloisempi yllätys oli kuolleeksi luulemani päärynäpuun uusi tuleminen. Koskaan ei pidä olla liian ripeä "kuolleiden" hävittämisessä. En tosin tiedä, mikä puu sieltä puskee, liekö ollut omajuurinen vai vartettu esim. omenapuuhun. Se jää nähtäväksi, jos elossa selviää jatkossakin.